Vieraskirja

Vietin muutama kuukausi sitten puolivuosisataista syntymäpäiväjuhlaani. Sain molemmilta kummitädeiltäni kortit ja onnittelut.

En ole vuosikausiin muistanut kummejani. Päätin hieman loiventaa laiminlyöntejäni ja kiitin kirjeellä muistamisesta. Tietenkin käytin hyväkseni perhearkistoa. Olin koonnut sinne omat kastejuhlani kuvat. Lähetin muutamia kuvia kummitädeillekin.

Koska en – luonnollisesti – muista mitään kastetilaisuudestani, pyysin kummeiltani kuviin ja kastetilaisuuteen liittyviä muistoja. Sainkin oikein hienot kertomukset, jotka ovat nyt kastejuhlakuvieni liitteinä!

Liikutuin hienoista tarinoista ja innostuin, kun kummitätätini Sirkka Lumio kertoi siitä, miten hän oli tutustunut äitiini 1940-luvulla. Erityisesti panin merkille, että hän oli nähnyt paljon vaivaa ja tehnyt hyvää tutkijan työtä tehdäkseen muistikuvistaan kirkkaita. Hän oli käyttänyt kertomuksensa tukena ja todisteena upeaa, perinteistä ja melkein kadonnutta kodin hyödykettä: vieraskirjaa.

Sattumalta olimme juuri muutama viikko sitten keskustelleet Raijan ja Erkin kanssa vieraskirjoista. Syy oli se, että Erkillä oli asiaa lääkärille ja Raijalla oli epäilys, että kyseinen lääkäri tai hänen vanhempansa olisivat käyneet kylässä äitini kotona Ylä-Kintaudella sota-aikana. Kiista oli melkoisessa pattitilanteessa, mutta onneksi kirjahyllystä löytyi isovanhempieni vieraskirja, joka alkaa 1930-luvun lopulta ja kattaa koko sota-ajan.

Ainahan vanhat vieraskirjat ovat hyllyssä olleet, mutta en ole koskaan oikein ymmärtänyt niiden merkitystä. Alma ja Juhana Lavikaisen kodin vieraskirjassa on tietenkin paljon päivämääriä ja ihmisten nimiä, mutta vieraskirjassa on myös pitkiä kertomuksia vierailuista, jotka ovat nekin olleet tuohon aikaan pitkiä – joskus useita päiviä.

Sivu Raijan lapsuudenkodin vieraskirjasta koululta. Raijan serkku, Keijo Petäjä, josta myöhemmin tuli arkkitehti, oli lomallaan rintamalta tehnyt vieraskirjaan tämän hienon vesivärityön Ylämäen koulusta. Digitoin arkistoon vieraskirjasta sota-ajan sivut vuosilta 1939-1944. Ehkä palaan niihin myöhemmin.

Vieraskirjoissa on taitavasti piirrettyjä kuvia ja runoja. Sota-ajan vieraskirjamerkinnöissä on viittauksia sodan tapahtumiin ja terveisiä rintamalta. Opettajaa ovat käyneet tervehtimässä monet entiset oppilaat lomillaan ja tietenkin Raijan serkut. Kaupunkilaisille maaseutuvierailu on merkinnyt mahdollisuutta kalastaa ja saada siten vaihtelua säännösteltyyn ruokahuoltoon.

Vieraskirja sisältää tietoja merkkipäivistä, viittauksia ajankohtaisiin asioihin, katkelmia tunnetuista runoista, vieraiden omia riimittelyjä, piirroksia ja huikean henkilötietokannan. Tätä sanotaan kai sosiaaliseksi mediaksi?