Nurkkia siivotessa ei kuitenkaan voi välttyä siltä, että on olemassa kaikenlaista henkilökohtaista rojua, joka liittää oman elämänkokemuksen toisiin ihmisiin. Osa niistä ihmisistä on sellaisia, joita ei itse voi valita (vanhemmat, sisarukset ja luokkakaverit) ja osa taas sellaisia, jotka ovat omia valintoja (puoliso, ystävät, ja vihamiehet).
Aika suuri osa elämän yhteyksistä ei ole omaa valintaa. Mainiossa sukukuvassa Lopelta (alla) teen oman pienen irtiottoni. Turhahan se oli, ja omassa mielikuvituksessani ja muistikorjaamossani harmitus liittyi pikemminkin polvisukkien ja villapuvun pukemisen synnyttämään turhautumiseen kuin sukuun. Mene ja tiedä. (Valokuvan on muuten ottanut tätini edesmennyt puoliso, ammattivalokuvaaja Veikko Laakso).
Kun kuulin lapsena tarinoita Oulusta tai teimme hiihtolomalla umpihankihiihtoretkiä Rukan tuntumassa, jouduin altistumaan vanhempieni elämäntaipaleelle, vaikka en itse koskaan ollut Kuusamossa tai Tuirassa asunut. Jotenkin nuo ennen omaa syntymääni tapahtuneet asiat ovat - ehkä - vaikuttaneet minunkin käsityksiini maailmasta. Jos ympäristö vaikuttaa ihmisiin ja ensimmäiset välttämättömät ihmissuhteeni (vanhemmat ja sisarukset) ovat altistuneet sodanjälkeiseen Pohjanmaahan ja Koillismaahan, on sillä kai jotakin vaikutusta minuunkin.
En usko, että menneisyys opettaa yhtään mitään. Sen sijaan omaa tulkintaa siitä, miten tähän on tultu, on aika vaikea vältää. Ihminen on luontainen selittäjä. Perhearkisto voi jossakin määrin auttaa perustelemaan omaa (kuviteltua) menneisyystarinaansa hyviin dokumentteihin vedoten.
Tässä blogissa kerron perhearkistomme edistymisestä ja sen muotoutumisesta. Itse arkisto on vain tilauksesta auki ja vain perheen jäsenille - ainakin toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti